Toppilan viljasiilojen räjäytysnäytelmä

Toppilan viljasiilojen räjäytysnäytelmästä sai Oulun aina oikeassa oleva Kaleva-lehti kirjoittaa viikon päivät. Kaukovainion kaikkitietävien mielipiteenmuokkaajien selostukset sinkoilivat räjäytettyjen betonilohkareiden tavoin HS/Sanoma Oy:n uutisankkureiden avulla aivan maan ääriin asti!

Oli valtakunnan uutinen, kun nuo suuret viljasiilot saatiin kansan hurratessa nurin – en ole nähnyt näiden Keskustan halveksijoitten muistelevan kuuluisaa Viljavuorta?
Toppilan tyhjät viljasiilot räjäytettiin: pois silmistä, pois mielestä!

Sopisi nyt Kalevan kertoa, että noin 20 vuotta sitten Suomella oli omassa hallinnassaan oman kansan 2-3 vuoden kulutusta vastaava viljan varmuusvarasto.
Tänä yhteiseurooppalaisen omistuksen aikana maamme viljavarasto on joko satamaan saapuvissa, tai satamista maailmalle lähtevissä rahtilaivoissa.

Suomessa maksetaan jatkuvasti omille tuottajillemme viljasta sekä naudan- ja sianlihasta Euroopan alhaisimpia tuottajalle tulevia hintoja.
Maamme epäeudullisista luonnonoloista johtuvista pienistä satomääristä, kalliimmista viljelykustannuksista, tuon sekasotkuisen EU-valtioliittymän epäoikeudenmukaisen Etelä-Euroopan maita suosivan tukipolitiikan, sekä Suomen kansan keskinäisen kateuden takia, on maamme elintarvikeomavaraisuus uhattuna!

Suomen arvovaltaisimmat johtajat ajoivat kansamme tuohon valtioryppääseen, mutta eivät nyt uskalla ääneen sanoa eivätkä myöntää todeksi sitä, minkä kyllä jo näkevät!
Vuoden 1966 vaaleissa tapahtui vasemmistopuolueiden valtaannousu. Sen vuosikymmenen lopulla alettiin rajoittamaan maatalouden ylituotantoa.

Ylituotantoon oli tultu sodasta palanneiden miesten ja Karjalasta tulleiden 500 tuhannen pakolaisen raivattua peltoa, rakennettua uudet kodit ja kokonaiset kylät asumattomiin korpiin. Maassamme oli puute ruuasta ja ihmisasunnoista.
Suurtilojamme jaettiin silloin jo toiseen kertaan maattomille. Ensimmäinen jako oli tehty Lex Kallion toimesta heti maamme itsenäisyystaisteluiden jälkeen.

Ellei näin olisi viime sotien jälkeen tehty, olisi Suomesta paennut nälkää pakoon monin verroin enemmän suomalaisia heti sodan jälkeen.
Vasemmiston valtakaudella maaseudulta lähtikin 60- ja 70-lukujen vaihteessa noin 200 tuhatta ihmistä Ruotsiin.

Väinö Raudaskoski sanoi vuosia sitten Kalevi Hemilän runnoessa Suomelle uutta, EU-mallin mukaista maataloutta: ”On vasta tuskalla ja vaivalla päästy suurtiloista eroon, niin nyt jo ollaan niitä tekemässä takasin!”

Vaikka tilakoko suurenee Nivalassakin ja navetat ovat suuria, ei elintarvikeomavaraisuuutta EU-Suomessa saavuteta?

Muistetaan hyvin EU-visionääri Paavo Lipposen uhkaus 20 vuotta sitten: ”Nyt isäntien uho loppuu!”
Olen ikäni asunut maaseudulla, mutta niin sokea olen, että missään en ole nähnyt “isäntien uhoa”.
Uhoa ei ole ollut myöskään Maaseudun Tulevaisuuden toimittajilla, kuten noilla viljasiilon räjäytysjutun kirjoittajilla on ollut usein Keskustapuoluetta ja maatalouttamme kohtaan.

Maataloutemme tuhoutumista peläten Keskustan kenttäväki kammoksui ja äänesti vastaan Paavo Lipposen ”Sosiaalidemokraattien luomusta, Euroopan Yhteisöä”.
Keskustalaisen väen yli 20 vuoden takaiset EU/maatalous-pelot ovat olleet aiheellisia.

Maalaisten ja EU:ta epäilevien ymmärtämättömien pelkureiden pikkukunnista päästään lopullisesti eroon, kun tehdään “suuret ja vahvat” peruskunnat!
Maaseudun ihmisten lievä halveksunta haiskahtaa tässäkin: ”Ymmärtäkää nyt mikä on vahva peruskunta”!

Hannu Pihlajamaa
Harjuripoika