Kuukausi: marraskuu 2012

Todistivatko Itella OyJ:n todistajat totuudenvastaisesti Helsingin käräjäoikeudessa asiassa Savenmaa Ky/Itella OyJ?
Helsingin käräjäoikeudessa em. asiassa Peter Karlsson Itellan todistajana todisti, että Itella Oyj laskuttaa mainokset kullekin Itellan postinumerolle kuuluvien talousmäärien mukaisesti.
Jos lehtiä tulee postinumerolle enemmän, kuin sillä on talouksia, ei ylimääräisiä lehtiä laskuteta.
Savenmaa Ky lähetti Postin myyntimiesten opastamana jakelutoimipaikan postinumerolla mainoksia jaettavaksi määrän, jolla jakajien piti jakaa sekä jakelutoimipaikan, että myös jakelutoimipaikasta jaettavat osoitetoimipaikkojen taloudet.
Kuitenkin jakelutoimipaikasta Itallan todistajien mukaan jaettiin, pääsääntöisesti vain ko. jakelutoimipaikkanumerolla (taajama-alue) olevat taloudet ja osoitetoimipaikkojen (so. sivukylien) taloudet jätettiin jakamatta?
Jakelutoimipaikkoihin jäi siten suuria määriä ns. ylimääräisiä, sivukyliin tarkoitettuja mainoksia, joita Peter Karlssonin todistuksen mukaan Itella ei olisi laskuttanut?
Itella Oyj em. todistajan Käräjäoikeudessa kertomasta poiketen, Itella OyJ ja Suomen Lehtiyhtymä yhdessä laskuttivat Savenmaalta kaikki edellä kerrotulla tavalla ylimääräisiksi jääneet mainokset niin taajamaan,kuin sieltä myös sivukyliin tarkoitetut kappaleet.
On kysyttävä, puhuiko todistaja, Itellan lakimies Peter Karlsson oikeudelle, tietämänsä tosiasian vastaisesti, todistaessaan päämiehensä Itella Oyj:n hyväksi?
Edellä kerrotusta on selkeät näytöt Savenmaa KY:n todisteissa, sekä käräjäoikeuden aineistossa.

Saventoriautomainosten jakelun laskutus ja lehtien painatus tapahtui Suomen Lehtiyhtymän kautta ja toimesta.
Itella Oyj:llä ja Suomen Lehtiyhtymällä oli Saventoriautomainosten jakelusta keskinäinen sopimus.

Suomen Lehtiytymän pääomistaja Eero Lehti toimi tuolloin myöskin Itellan Hallintoneuvoston puheenjohtajana.
Lehti tuli tunnetuksi Suomen Yrittäjien puheenjohtajana sekä ns. bisnesenkelinä.

Harjuripoika

Tiekuljetussopimuslain soveltaminen Itellan harjoittamaan mainosjakeluun herättää kysymyksiä?
Helsingin Käräjäoikeus on Itellan vaatimuksesta hyväksynyt TKSL:n soveltamisen osoitteettomien mainosten määräpäiväjakeluun, mitä Itella OyJ harjoittaa ainoana yrityksenä koko Suomen alueella.
Lain soveltaminen tavalla, minkä Käräjäoikeus on Savenmaa ja Itellan välisessä riidassa tehnyt, ei ole kuitenkaan toteutunut Itellan omissa käytännöissä: Jakajat ovat hävittäneet Savenmaa mainoksia vuodesta toiseen, ilmoittamatta kertaakaan, laittavansa ne suoraan roskiin.
TKSL kuitenkin velvoittaa rahdinkuljettajan ilmoittamaan joko lähettäjälle, tai vastaanottajalle, ellei tavaroita voida viedä sinne, mihin ne on tarkoitettu.
Ko laissa on useita yksityiskohtia,jotka määrittelevät rahdinkuljettajan vastuun kuljetuksen aikana.
Itellan lakimiehet ovat jo kuuden vuoden ajan onnistuneet väistämään niitä vastuita, mitä TKSL Itellalle ja sen työntekijöille velvoittaa.
Tiekuljetussopimuslaki on ”pakottavaa lainsäädäntöä”.
Harjuripojan järjenjuoksuuun ei mahdu, jos rahdinkuljettaja, tässä tapauksessa lehdenjakaja, saa viikosta ja vuodesta toiseen heittää roskiin nekin lehdet, mitkä on tarkoitettu talouksiin jaettavksi?
Käräjäoikeus ei ole havainnut em toiminnassa edes ”tahallisuutta, eikä törkeää huolimattomuutta”?

Miten Oikeuslaitos voi soveltaa ja sallia, että rahdinkujettaja, tässä tapauksessa Itella OyJ saa laskuttaa Savenmaalta miljoonia euroja sellaisesta jakelusta, mitä se ei ole lainkaan tehnyt?
Hovioikeuden ratkaisuja odotellessani, tahtoo välillä tulla epäilys, että ollaanko oikeusvaltiossa, vai maassa, jossa toimii vahvemman laki.
Moni on sanonut suoraan, että olettepa pojat menneet polkemaan liian isoille varpaille.
Nyt kun meillä on aikaa, Hovin päätöksiä odotellessa, olemme alkaneet kummastelemaan Itellan johtajien Oikeudessa annettujen lausuntojen ristiriitaisuuksia, edustamansa yhtiön käytännöistä?

Harjuripoika

Nivalan Asemanseutu kokosi perjantain ja lauantain ajan väkeä maakunnasta ja kaukaisisimpienkin kylien takaa.
Savenmaan kassan kautta kävi tasan yhdeksänsataa maksanutta asiakasta.
Jos yleisö on ollut tyytyväistä,ei kauppiaillakaan liene valittamista.
Joulupukin piti tulla itse juoksemaan juoksumattopuolimarathoonia, mutta huonoksi onnekseen olikin vielä juoksukuntonsa palautumatta edellisen viikonlopun kovista treeneistä?
Joulupukin treenit on kovia,jotta kunto saadaan kohilleen,ennen jouluaaton ylipitkiä taipaleita.

Olisi kuulemma Pukki juossut kellon ympäri edellisen viikon harjoituksisssa?
Hätää ei tullut Lakeuden Kipinän toimiessa juoksutapahtuman järjestäjänä:
Joulupukin Muori taivalsi rivakasti tuon puolimarathoonin ja kumimatto kiivaasti pyöri Muorin juoksukenkien alta!
Yleisö sai veikata Muorin keskisykkeen juoksun aikana: se oli 166 sydämenlyöntiä minuutissa!
Juoksun aikana oli Kaupungin torilla joulupuuron tarjoilu yleisölle, uusien siltojen vihkiäisjuhla ja varsinainen Joulunavaus.
Marathonin aikana lakeuden Kipinän juoksijat, yhdessä Hyvärisen Laurin kanssa laitattivat meitä koukkuselkäisiä kokeilemaan,miten Matti Monosen Kotikiropraktikolla oiotaan kipeitä selkänikamia suoraan: selällään maaten!
Harjuripoika

Itella pyytää,että Hovioikeus julistaa salaiseksi 20.4.2012 Oikeudelle antamiaan yksityiskohtaisia tietoja Postin jakeluprosessista?Tiedot ovat Itellan liikesalaisuuksia.
Selvitellessämme Saventoriautojen mainosten kohtaloita Postin jakeluorganisaatiossa,emme mekään saaneet tietää,miksi jakeluun toimitetut mainokset eivät olleet sovittuna päivänä asiakkaiden laatikoissa?
Torikuskimme usein soittivat,ettei koko kylälle ole jaettu mainoksia,asukkaat ihmettelevät,miten te olette täällä,eikä nyt ole saatu autonne tulosta ilmoittavaa mainosta?
Postista saatiin vastaus ainoastaan vaadittaessa,että mainokset ovat täällä jakamatta.
Läheskään joka kerta sieltä ei osattu,tai haluttu sanoa,missä ne ovat?
Kertaakan Postista ei kukaan oma-aloitteisesti ilmoittanut,että jakelun määräpäivä on jo ohi.
Kesällä 2005 oli 75 tuhatta kappaletta mainoksiamme ”unohtuneena” postin terminaaliin,vaikka niitä olis jo edellisellä viikolla pitänyt alkaa jakamaan?

Itellan ”salaisesta” jakeluprosessista voin senverran omaan kokemukseen perustuen kertoa,että siihen sisältyy vastaanotetun mainospostin punnitseminen Helsingin Postikeskuksessa.
Itella tarkistaa punnitsemalla,onko toimitettu kappalemäärä rahtikirjassa ilmoitetun erän suuruinen.

Yhtään Itellan jakeluorganisaatioon lähettyä mainosta sinne ei Savenmaalta otettu vastaan muutoin kuin,että joka kappaleesta perittiin jakelumaksu.
Itellan jakeluorganisaatio,olkoon kuinka salainen tahansa,pystyy kyllä perimään koko maassa, satojen miljoonien mainoslehtien jakelumaksut yhden kappaleen tarkkuudella,sekä maksamaan jaetuista kappaleista jopa yhden sentin omille postinjakajilleenkin.

Missään vaiheessa Itella ei meillekään selvittänyt,miten jakeluorganisaation työntekijät on ohjeistettu niistä mainoksista,mitä päätyvät monista eri syistä johtuen suoraan jätepaperikeräykseen!
Eipä myöskään Kilpailuvirastokaan saanut,tai ei halunnut saada selville,saivatko postinjakajatkin palkkion myös roskiin heitetyistä mainoksista?
Mielenkiintoisia ovat nuo sanomalehtiartikkelit näillä www.sivuilla?
Selvin sanoin ovat Itellan johtajat vakuuttaneet lehtihaastateluissa,että ”ylimääräisistä ei tietenkään laskuteta”?
Lehtiartikkelit ova tallennettuina.

Harjuripoika

YRITYKSEN STRATEGIAA TOTEUTETAAN KÄYTÄNNÖSSÄ ARVOJEN JA TARINAN KAUTTA

Nykyinen liikkeenjohtokirjallisuus on erittäin laajaa ja monipuolista niin varsinaisissa yritysstrategioissa kuin johtamisessa, sekä esimiestyössäkin. Uusia teorioita kehitellään, konsultit myyvät jatkuvasti uusia muotitermejä, joihin yrittäjät ja liikkeenjohto usein pyrkivät tarttumaan. Jo pidempään eläneitä – hyväksi havaittuja – yritysstrategiaan kuuluvia termejä ovat mm. visio, missio ja arvot. Monessa yrityksessä niitä myös käytetään, ja käytännössä juuri nämä strategiset arvot, sekä yrityksen tarina ovat niitä työkaluja, joilla omistajien, toimitusjohtajien ja strategiakonsulttien luomuksia viedään läpi isoissa organisaatioissa siten, että jokainen työntekijä voi ne omaksua, ja siten omilla toimillaan toteuttaa yritysjohdon valitsemaa strategiaa.

Tyypillisiä yritysten strategiapapereihinsa kirjaamia arvoja ovat esimerkiksi luotettavuus, tai jopa asiakkaan odotusten ylittäminen. Molemmat ovat käytännöllisiä myös siinä suhteessa, että henkilöstön on helppo ymmärtää, mitä ne tarkoittavat ja kuinka ne pyritään täyttämään. Samalla tavalla myös yrityksen tarina – kertomus siitä mitä se on, tai miksi se haluaa tulla, saa yrityksen joukot puhaltamaan yhteen hiileen ja saavuttamaan kovaltakin tuntuvat tavoitteet jatkuvasti kiristyvässä kilpailussa.

Elääkö Itella arvojensa mukaan?

Savenmaan sivuilla olevien aineistojen perusteella näyttää siltä, että Itella on jättänyt jakamatta suuren määrän asiakkaiden jaettavaksi tarkoitettuja mainoksia, ainakin Savenmaan osalta myös asiakkaan maksamat mainokset. Itella kertoo strategisiksi arvoikseen mm. vastuun ottamisen ja yhdessä onnistumisen, sekä osoittaa kokonaisen sivun eettisten toimintatapojensa esittelyyn, joihin heidän mukaansa kuuluvat mm. avoimuus ja läpinäkyvyys, sekä ympäristöasioista huolehtimisen. Lisäksi yritys alleviivaa sitä, että nämä ohjeistot koskevat kaikkia Itella-konsernissa työskenteleviä henkilöitä. Www.savenmaa.fi -sivustolla olevan aineiston perusteella nämä strategiaan kuuluvat osat eivät vaikuta toteutuvan käytännössä, eli vaikuttaa siltä, että yritys ei elä niin kuin se kirjoittaa toimivansa.

Käsillä olevan liiketoimintaa koskevan riita-asian käsittelyssä, ei ole nähtävissä vastuun ottamista: ongelma on jätetty asiakkaalle, joka on maksanut sekä tekemättömästä työstä, että painatetuista mainoksista, sekä vielä ilmeisesti menettänyt myyntitulojaan näiden laiminlyöntien johdosta. Sekään ei vaikuta siltä, että yritys haluaisi ”onnistua yhdessä asiakkaan kanssa”. Ykkösosoitteettomaan mainosjakeluun liittyvä talousmääriä käsittelevä ATarget – tietokanta, jonka lukemat toimivat myös laskutuksen pohjana, vaikuttaa olevan rakennettu niin, että avoimuus ja toiminnan läpinäkyvyys eivät toteudu. Satojen tuhansien ylimääräisten mainoslehtien tilaaminen ja painattaminen pelkästään jätelavalle toimitettavaksi eivät tunnu kovin ekologisilta toimintamalleilta. Maksettujen painotuotteiden jakelusta laskuttaminen ja työsuorituksen jättäminen tekemättä, eivät ole myöskään eettisesti hyväksyttäviä toimintamalleja. Itellan väitteen mukaan se toimii lakien ja asetusten mukaan.On mielenkiintoista nähdä se laki, joka sallii tekemättä jätetyn työn laskuttamisen.

Itella näyttäytyy tavallisille isänmaamme asukkaille vanhana Suomen Postina. Sillä on taustallaan kelpo historia – tarina, jonka valossa yritys ja sen henkilöstö voi tehdä kansalaisia palvelevaa menestyvää työtä myös jatkossa. Postin ei tule olla enää lain yläpuolella osana valtiota, vaan myös siellä on kyettävä toimimaan luottamusta herättävällä tavalla suhteessa kaikkiin sidosryhmiin. Strategiapaperiin kirjatut arvot vaikuttavat olevan vielä sanahelinää, kun näin räikeään epäkohtaan ei ole kyetty yritysjohdossa puuttumaan.

15.11.2012
KIILA

Tasan viisi vuotta on 8.11.2012 kulunut siitä, kun Savenmaa jätti vahingonkorvauskanteen Helsiingin käräjäoikeudessa Itellaa vastaan.

Savenmaa on hävinnyt tämän viiden vuoden aikana kaikki vaatimuksensa ja tuomittu maksamaan Itellan oikeudenkäyntikuluja 170 tuhatta euroa.

Omakotitalo, jossa asun, on ulosmitattu em. velan vakuudeksi. Tänään (8.11.) sain Ulosottovirastolta ilmoituksen, että myöskin veronpalautukseni on ulosmitattu.

Helsingin Käräjäoikeuden viimeisestä tuomiosta on Savenmaa jättänyt valituksen Helsingin hovioikeuteen vuosi sitten syyskuussa. Hovioikeus ei ole vielä pyytänyt Savenmaalta lausuntoa. Voimme kuitenkin lähiaikoina tässä blogissamme antaa sen ”lausunnon”?
Itella on sitävastoin saanut antaa jo vastineen valitukseemme.

Yleisin kommentti, jonka olen tähän asiaan liittyen kuullut on, ettei Savenmaa voi voittaa noin suurta yhtiötä vastaan käytävää oikeudenkäyntiä.

Olen ajatellut, samoin kuin moni muukin ajattelee, että jos Suomen valtion omistama yhtiö Itella OYJ saa oikeuden laskuttaa tekemättömästä työstä, annetaanhan sama oikeus muillekin kuin valtionyhtiöille ja liikelaitoksille?

Hannu Pihlajamaa