Tänä aamuna ajoin Kiekon kautta,Pahaojan molemmin puolin kulkevaa tietä..
Kiekon maisemissa muistuu aina mielen Isä ja ne hetket,jotka yhdeksän vuotiaaksi asti , noilla pelloilla isän kanssa olen voinut kokea.
Kuvan pitkä ja kapea peltosarka alkaa Pahaojan varresta,jatkuu noin pari kilometriä, lähelle Huurinaisen pihapiiriä.
Tuon neljän hehtaarin ,huonoon kuntoon ,heikolla viljelyllä olleen maapalan isä sai ostaa,myytyään pois Hituran,parin hehtaarin,mutta kotoa,noin 15 kilometrin päässä sijainneen niittypalstan.
Liki kahden kilometrin peltosaran laidassa oleva kanava oli kaivettu koko matkalle.
Kanavan kaivumaat olivat korkea maavalli,liekö suurin osa isosta kaivumaista lapiotu tälle puolelle?
En ole ollut vielä koulussa,kun olen ensi kerran isän kanssa käynyt Kiekossa.
Sen on täytynyt olla kevät 1953,tai 1954.
Kolukärryille isä nosti Fiaskars auran ja yhden hevosen karhin.
Pahaojan yli piti mennä kolmesta rummusta,ennenkuin Kuuselan palstalle pääsi lyhintä,kulkukelpoista tietä.
Kaksi ensimmäistä rumpua oli rikki,mutta se viimeinen, isän palstan kohdalla, oli vielä kulkukunnossa.
Ojalanperän kautta matka oli varmaan puolta pitempi.
Pitkäsen peltojen kautta oikaisemalla ,Oton kanssa keskusteltuaan ja luvan saatuaan matkamme lyheni..
Mieleen on jäänyt vain tuo pellolle tulo, kylmänä alkukevään päivänä.
Usein kesällä,heinäaikaan me pahaiset haravapojat saimme nukkua Kiekon pärekattoisissa hirsiladoissa.
Isä oli päättänyt,että tuo kanavapakka tasataan sinä keväänä..
Onhan talossa seitsemän miestä hänen lisäkseen,joten patteri tällä voimalla siirtyy sijansa sivuun ,tasataan pellon höysteeksi.
Jostain vielä löytyi minullekkin, se loppuun kuokittu ,ruosteinen kuokka,josta toinen terän puolikas oli pois..
Muistan,kun isä hymyillen vuoli siihen uuden varren,hioi raspilla vielä sileäksi ja pikkupojan käteen sopivaksi.
Niin käytiin ”voimalla seitsemän miehen” kovan savivallin kimppuun.
Vaikka paljon ei päivässä pakka madaltunut,ei edes epäilty,etteikö se siirry.
Isä ja Veikko Kallio olivat hyvät ystävykset.
Heikkiläinen oli kuullut,että Kuuselainen poikineen levittää lapioin ja kuokkimalla Kiekon suurinta ,jäljellä olevaa kanavapakkaa..
Isoja kanavia oli kaivatettu valtion työttömyystöinä,mutta patterit jäivät pellon omistajien tasattaviksi.
Heikkilän isäntä ei jättänyt parasta kaveriaan auttamatta;
Ojan Kalevi ilmestyi väsyneitten pakanhajottajien avuksi;
Heikkilän punakylkisen petrooli Fordin perässä oli maansiirtolevy,jota sanottiin Multapohtimeksi.
Vaikka sen työlevys ei ollut metriä isompi,oli lapiopojilla ihmettelemistä..
Kalevi osasi käyttää pohdinta ja pientä traktoriaan..savipakkaa lähti joka vedolla matkaan !
EU maatalous on vienyt pienet tilat ja niiden pellot suuriin yksiköihin.
Niin on siirtynyt Kuuselan Kiekkokin yhdeksi lisämaaksi suureen tilakokonaisuuteen,joka tuottaa lihaa ja maitoa nykyajan vaatimusten mukaan.
Jos Isä Eemeli ja Veikko isäntä eläisivät,olisivat he iloisia,että Kiekon pellot ovat edelleen kauniita katella,hyvässä kunnossa ja tehokkasti viljeltyjä.
Harjuripoika
jk
Lisäisin vielä tämän:
Öisin kääntyilen sängyssä,hakien uutta asentoa, moneen kertaan särkyneen olkapään kipujen takia ..
Viime aikoina olen ajatellut ,miten isällä oli räjähtäneen tykin sirpaleita niskassaan ja selässään..
Fysikaalisia- ,ym hoitoloita ei ollut noilla miehillä,kun perheittensä eteen puskivat varsitöitä, sodan arvet kehossaan ja sielussaan..