Kuukausi: lokakuu 2013

Tervehdys, hyvät Harjurin blogin lukijat!

Arvaan, että monet teistä odottavat, miten ja milloin Savenmaan ja Itellan välinen oikeudenkäynti jatkuu – onhan kanne Helsingin käräjäoikeuteen jätetty jo vuonna 2007, lokakuun 20. päivä, yli kuusi vuotta sitten!
Itellan asianajotoimisto, joka mainostaa osaamistaan kuljetus- ja rahtipuolen kysymyksiä hyvin hallitsevana, on onnistunut pitkittämään juttuamme yli kuusi vuotta – tähän mennessä.
Hovioikeus kuitenkin palautti jutun uudelleen Käräjäoikeuden ratkottavaksi.
Tähän mennessä on todennäköinen yksimielisyys siitä, että kaikkia Postille toimitettuja Saventoriautojen mainoksia ei ole Itellan toimesta jaettu.
Kiistetty ei ole myöskään sitä, etteikö jokaisesta Savenmaan mainoksesta, minkä Posti, nykyinen Itella vastaanotti Helsingin Postikeskukseen, peritty jakelumaksuja.
Harjuripojan oikeusavustajat, ”Kiila-ryhmä”, johon kuuluu kaksi varsinaista lakimiestä, sekä muutamia asiaan hyvin perehtyneitä ”maallikkolakimiehiä”, ovat tehneet vuodesta 2006 asti kovasti töitä tämän asian selvittämisessä.
Hovioikeuden ratkaisun jälkeen mielestämme alkaa vasta näyttää siltä, että ne jakelumaksut, jotka on peritty jakamattomista mainoksita, on mahdollista saada Itellalta takaisin.
Käräjäoikeuden Itellan vapauttaneet päätökset ovat menneet hovissa nurin.
Hovioikeus ymmärtääksemme määräsi käräjäoikeuden selvittämään, onko valtionyhtiö Itella OyJ saanut ”perusteetonta etua” periessään Savenmaalta kaikki maksut jakamattomista Saventoriautojen myyntireiteille lähettämistämme, mutta silti jakamatta jätetyistä mainoksista.

Kiila-ryhmässä ei aikoinaan oltu haluttu lähteä tarkastelemaan Itellan ympäristövastuuta, jota Postin johtajat juhlallisesti nettisivuillaankin esittelevät.
Myöskään Helsingin Käräjäoikeuden puheenjohtaja Lauri Sjöstedt ei istunnossa sallinut Harjuripojan siitä mitään puhua.
Keräsimme vuosina 2007-2009 roskiin syydettyä paperimainosta Itellan toimipaikkojen keräysastioista. Keräystulos osoittaa, että mistään vähäisistä tarkistus- eikä muista ”ylimääräisistä” paperimääristä ei ole ollut kysymys.
Vastoin julistettuja luontoarvojaankin, on Itellan oma taloudellinen etu vastaanottaa yritysten maksamaa mainospostia ja heittää ne roskiin – kyllä sen kuva- ym. todistemateriaalin, mitä nettisivuillamme on tallennettuna, pitäisi edelleenkin kiinnostaa luonnonsuojelu- ja ympäristöviranomaisia.

Tänäänkin Vihreiden sekä monien luonnosuojelujärjestöjen herroja ja rouviakin, esiintyy luontoarvojen merkeissä tiedoitusvälineissä – aivan samoja nimiä, joille Harjuripoika laitteli näitä Savenmaan sivuilla olevia kuvia ja kirjoitteli niistä.

Eihän se ketään kiinnostanut, koska ”Kauppiaathan nuo jätepaperit maksaa”!

HARJURIPOIKA

”Onko nuot orsilla roikkuvat johdot teidän puhelinasennuksia .Yksistään tuon takiahan meidän pitäisi ottaa teiltä luvat pois?”
Kysymyksen teki Posti- ja Lennätinlaitoksen tarkastaja Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan johtajille Karvoskylän Saven entiseen tiilitehtaaseen pyynnöstäni tehdyllä tarkastuskäynnillä.
Elettiin jo -80 lukua.
Vuosikausia jatkuneet häiriöt lankapuhelimissa haittasivat syrjäkylälle siirtyneen yrityksemme toimintaa.
Kiireisiä puheluita piti mennä kirkolta soittamaan,kun Karvoskylän yhteydet tökki.
Puhelinosake maksoi samavverran Nivalan syrjäkylälle,kuin Ylivieskan keskustaankin ostettu liittymä.
Moni alkava pienyrittäjä teki pankkiin velkaa ,millä tuo osake pystyttiin maksamaan.
Puhelin osake ei ollut läheskään joka kodin ylellisyyttä,eikä sitä huvin vuoksi ostettu.
Nyt oma,henkilökohtainen puhelinliittymä ja oma puhelin on jokaisella ihmisellä taskussa .aivan ala-asteikäisillä koulukkaillakin.
POP:n varallisuus on kerätty matalan tulotason,pääomaköyhän maakuntamme ihmisiltä,yrityksiltä,kunnilta,seurakunnilta,järjestöiltä , kaikilta puhelin palveluitten tarvitsijoilta vuosikymmenten aikana.
Entisen Revon sähkön varallisuuskin,mikä myytiin pilkkahintaan Ruotsiin,oli kerätty köyhän maakunnan ihmisiltä,niiltä lupaa kysymättä.
Onko kukaan selvittänyt,maksammeko uudelleen sähkömaksujen muodossa,menetettyjä rahoja?
Vuonna 1981 Suomen Valtion velka oli 9 miljardia euroa.
Koittakaapa edes kuvitella,paljonko valtionyhtiöiden varallisuus tuohon aikaan oli?
Eivät kaikki kovin mielellään menneitä halua muistella.
Tänään on Valtionvelka nousemassa 100 miljardiin euroon.
Valtion yhtiöiden omistus on sitä vastoin myyty pilkkahintoihin maailmalle?
Pankeille,vakuutus-,ym yhtiöille,sekä kaikenlaisille sijoitusyhtiöille on tyypillistä järjetön rahanjako omille johtajille.
Itellan pääjohtaja Jukka Alho on ollut parhaiten palkittuja Valtion yhtiön johtajia,noin 500 tuhatta euroa vuodessa.
Näyttää siltä,että mikään mahti maailmassa ei pysäytä yritysjohtajien saalistusta.
Ollaanko nyt loppuun asti harkittu,että PPO:n jäsenten rahat olisivat tallessa perustettavan sijoitusyhtön ja niihin palkattavien johtajien hallussa?
Sijoitusyhtö puhelinmiehille?
Ei kuulosta hyvältä.
Yksityiset osakkaat,kotitaloudet,perikunnat,yritykset,kunnat,seurakunnat,monet järjestöt löytävät kyllä itse hyvät sijoituskohteet niille rahoilleen,mitä puhelinosuuskunnallamme on jäljellä.
Mennään joukolla kokoukseen .
Harjuripoika
Nivala