Harjuripoika

Me  1947 syntyneet ja muut suurten ikäluokkien nuoret,olemme se viimeinen sukupolvi,jotka olemme  tehneet oikeita töitä yhdessä Suomen hevosen kanssa..

Matti Kivijuuren ottamassa kuvassa ori Tutka,joka on Melan varsa

Tutka oli Melan varsa.

Tamma Melan isä oli ori Terä (Klikkaa tästä;SUKUPOSTI)

Harjuripojan talvinen pyöräreissu Kestilään Veikon ja Leenan luo,Hiihtolomalla,varmaan v 1962.tai -63.

Matkan tarkoitus selviää viimeisessä Harjuripojan kirjoituksessa Nivalan Viikossa v 2006.

Kuvan vanha kahvilarakennus on ollut vielä viime vuosina  pystyssä Pulkkilan keskustassa,aivan 4-tien varressa.

Kahvilassa pyörämies sai vielä hörpätä kahvit,ennen  Vornan risteystä,josta alkoi loppumatka Kestilän kirkolle..

Suora tie Pulkkilasta Vornaan on ollut vuosikymmeniä Uljuan altaan vesimassojen alla..

 

Pro Agria julkasi v 2006 Matalouskalenterin 60vuotisjuhla painoksen.Juhlakalenterin esittelyssä kerrotaan 18 vuotiaan Harjuripojan maatalouskalenterin käytöstä  :

Harjuripojan isäkin on ollut 18-vuotiaana nuorukaisena Heikkilässä renkinä ,vuosina 1926-1927.

Heikkilässä on isännöinyt tuohon aikaan Kaisa ja Kyösti Kallio.

Kyösti Kallion vuonna 1928 antama työtodistus 20 vuotiaalle Eemeli Pihlajamaalle on säilynyt.

Nivalan ”Sotien veteraanit” kirjan matrikkelitietojen mukaan:

Pihlajamaa Emil Antero, mv,  s.13.1.1908 Ullavassa. Js , tkm, 8/KTR4. Tst: Soanlahti,Hyrsylä,Jessoila,Prääsä,Petroskoi,Lotinanpelto,Pertjärvi,Tuuloksen sillanpää,Tienhaara. Haav.7.11. -42 Pertjärvellä vas.olkapäähän,lapaluussa vamma. 40% inval. Tkm,Vm2.  Harr: torvisoitto,kuorolaulu,näytelmä.  K.5.12.1956 Nivalassa,haudattu Nivalaan.

Vuodesta 1928 on vierähtänyt 26 vuotta,vuoteen 1956,jolloin isämme kuoli.

Vuodesta -28,vuoteen -56 ,Suomessa oli käyty kolme sotaa,Talvi- ja Jatkosota,sekä vielä Lapin sota.

Sota-aikana nahkureita piti olla ”orsillaan”..jokaista heistä ei voitu laittaa rintamalle..

Isä on ollut Talvisodan aikana komennettuna  Hissan Nahkimolle töihin.Armeija on tarvinnut nahkoja.

Untamo Hissa on kertonut Isänsä,Toivo Hissan  lähdöstä Talvisotaan:”Eemeli  huusi isälleni  nahkimon ovelta ;”Toivo,tule tervennä takasin!”

Toivo Hissa oli nahkimon omistaja,joka meni sotaan ja työmies jäi nahkuriksi.

Talvisota päättyi Pakkorauhaan 13,3,1940.

Erkki Hautamäen kirjassa ”SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ” sivulla 185. on Herman Göringin ja J. von Ribbentropin kirje Suomen Marsalkka C:G: Mannerheimille :”Mikäli Neuvostoliiton  sotavoimat – Saksan sotavoimien miehittäessä Norjan ja Tanskan – ryhtyvät hyökkäykseen Suomen  alueen yli,tavoitteenaan Pohjanlahti ja Ruotsi,aloittavat Saksan ilmavoimat heti Suomen alueen pommittamisen kaikkialla,missä neuvostojoukot ovat aloittaneet hyökkäyksensä”.

Hitler on Hautamäen mukaan lähettänyt helmikuussa 10 päivänä ja maaliskuun  7 päivänä toisen Nootin Stalinille,uhaten aloittaa Suomeen hyökkäävien neuvostojoukkojen pommitukset ,nyt jo suoraan  jokkojen niskaan Viipurin lahden jäälle..

Hautamäen mukaan Hitler pakotti Stalin tekemään rauhan Suomen kanssa!

Hautamäen kirjaa kannattaa lukea.

On  katsottavissa  myös Yuo tubessa video,jossa Opetusneuvos Erkki Hautamäki selvittää, aikaisemmin julkaisematonta  historiaa Suomen kohtalon vuosista..

Klikkaa tästä  Opetusneuvos Hautamäen viimeisimpään haastatteluun.Viime sotia käsitellään monissa seminaareissa ja esitelmissä,joita löytyy runsaasti netissä..Niissä ei oteta juurikaan kantaa Hautamäen kirjoissaan esittämiin asioihin ?

Maaliskuun 13. päivän rauhansopimus ei vakuuttanut suomalaisia rauhantilan pysyvyydestä.

Mannerhein määräsi jo maaliskuun aikana  uuden rajalinjan linnoitustyöt  heti aloitettavaksi.

Virojoelta aloitettiin suurimittainen linnoitusjärjestelmän rakennustyö,joka sai heti kohta nimen ”SALPA-ASEMA”.

Ruotsi  on rahoittanut paljolti Salpalinjan rakentamista .

Ruotsalaiset ovat osallistuneet linnoitusten  käytännön rakennustyöhön.

Isä on lähettänyt Alankoon appiukolleen,Herman Salanteelle kuvan kenttäpostikortin Virojoelta.

Eemeli Pihlajamaa on mitä todennäköisemmin ollut Salpalinjan linnoitustöissä ?

Tuo kenttäpostikortti on ainut dokumentti,mitä on asiasta…

Ellei Herman Salanne olisi säilyttänyt vävyltään saatua korttia,ei  Eemeli Pihlajamaan jälkipolvi  tästä tieäisi !

Kaikki,jotka olisivat tienneet , kuinka kauan Eemeli – isä oli noissa töissä,ovat jo siirtyneet ajan rajan toiselle puolelle.

Kotiin on jäänyt Äitin kanssa Johanna Mummu,vanhin sisko Pirkko 2 vuotta,vanhin veljemme Veikko ,alle vuoden vanha ja Seppo,joka on syntynyt vuonna -40.

Stalin ja Hitler aloittivat reilun vuoden kuluttua ,Suomen Talvisodan päättymisestä uuden  sodan toisiaan vastaan ja Suomi joutui Saksan rinnalla Jatkosotaan.:

Eemeli Pihlajamaa haavoittui jatkosodassa.

Isä on palvellut Jatkosodassa KTR4:ssä,mikä kuului JR 8 (Tuntemattoman rykmenttiin)Jalkaväkirykmentti 8 (jatkosota) – Wikipedia

Alemmassa kuvassa,joka ajoittuu varmaan viime sotia edeltävälle vuodelle:Äiti on menossa,pyörää taluttaen,yhdessä kahden muun naisen kanssa,varmaan Nuorisoseuralle johonkin juhlaan emännäksi..

Taaimmainen,vaaleaseinäinen rakennus on Manttaalitalo,jonka paikalla on nykyinen Nivalan Kaupungin Kirjasto.

Manttaalitalon edessä on Nokela ja sen edessä Kalajokilaakson Ouusliikkeen myymälä.

Voit sijoittaa nämä rakennukset nykyisen Torin ja Foorumin tilalle..

 

Pirkko-sisko, meistä yhdeksästä sisaruksesta vanhin,on kertonut mm Isän kotiin paluusta:

KUUSELAN PIRKON MUISTELUJA:

”On talvi 1944.

Tuolloin tapahtuivat jatkosodan pommitukset mm Ouluun. Mieheni Jussi on kotoisin Ylivieskasta ja kertoo,miten sotakoneita lensi Ylivieskan Teikkoperän ja koti-Jussisen yli. Koneet etsivät rautateiden risteysasemaa…Eivät löytäneet pimeänä olevalta seudulta. Koneet lensivät Kalajoelle,pudottivat pomminsa mereen ja palasivat takaisin. 

ENSIMMÄINEN MUISTIKUVANI

On tullut ilmahälytys viholliskoneista; istutaan Similän pappilan perunakellarissa!

Istun äidin vieressä. Äidillä on sylissään pienin veljistäni. Katosta valaiseva lyhty valaisee meidät ja kanssamme olevat muutamat ihmiset. Aikuiset puhelevat keskenään. Muistikuvani ei tuo mieleeni pelkoa. Tänään en tunnista aikuisia,jotka silloin olivat tuttuja minulle ja toisilleen. Olin tuolloin 6-vuotias.vanhin veljistäni on 4,5 vuotta. Seuraavat kaksi veljeäni ovat 3,5- ja  2 vuotiaat. Äidin sylissä on kolmen kuukauden ikäinen vauva. Ehkä en kuitenkaan istunut äidin vierellä,siihen sopisivat paremmin nuoremmat veljeni.

TOINEN MUISTIKUVA

Koti-Kuuselan kamarin ikkunat on peitetty. Toisen ikkunan edessä on vihreä raanu,äidin kutoma. Seuraavan ikkunan edessä on musta ,paperinen pimennysverho. Kurkistan ovesta pihalle. Pimeässä seisoo äiti ja keskustelee vieraan henkilön kanssa: He tarkastelevat,että ikkunoiden pimennys on riittävä. Vieraalla on tehtävänä kiertää naapurusto ja varmistaa asumusten pimennys.

Sisällä, pienessä kamarissa on kuuma, sängyt kiertävät seinän vierillä. Me, äiti ja vauva, kolme poikaa ja minä nukumme kamarissa.

Illalla ilmestyy lämpimän kakluunin viereen vilkkaita russakoita. aamulla niitä ei näy.

KOLMAS MUISTIKUVA

Kuuselan tupahuoneen uuniseinä on vastapäätä ulko-ovea. Istun uunin edessä lattialla. Edessäni on tuoli ja sillä kirja. Olen äskettäin oppinut lukemaan. Mielikuvani mukaan olen huoneessa yksin. Ovi avautuu ja sisään astuu mies. Mies pysähtyy,katsoo ympärilleen huoneeseen ja minua. Tajuan;hän on ISÄ !

Sotilaspassin mukaan isä kotiutettiin 8.10.1944.

Varmaankin pian alkoi isän ja äidin uuden Kuuselan rakennushanke.

Vuoden 1945 syksyllä aloitin kansakoulun. Joulusta on muistikuva: Isä on tuonut joulukuusen, joka on kiinnitetty pihan puoleisen ikkunan edessä olevaan höyläpenkkiin. Kuusen oksilla on lunta, pumpulia. Kuusessa roikkuu myös äidin leipomia piparkakkuja,jotka eivät kauan saaneet olla koristeena, vaan menivät parempiin suihin.

Uusi Kuusela valmistui vuonna 1947.  Siihen mennessä on perhe kasvanut kahdella pojalla, 1945 ja 1947. Seitsemästä veljeksestä nuorin syntyi  6.12. vuonna 1948. Sisareni syntyi kesällä 1950. Näin Kuuselan sisarussarja on valmis.

Näiden kuvien myötä kiitän elämästä syntymäpitäjässäni Nivalassa ja sen koti-Kuuselassa.”

Tampereella 16.1.2020

Pirkko Hautamäki os. Pihlajamaa

==================

Rakas puoliso, isä ja ukko

Tapio Ilmari PIHLAJAMAA

s. 12.12.1943 Nivala
k. 1.10.2022 Nivala

Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
Jo laantui voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.

Maria-Terttu
Sanna, Juhani, Pirjo, Aino,
Johanna ja Heli perheineen
Sukulaiset ja ystävät

Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme kaikille, että Tapio
siunataan Nivalan kirkossa (Kirkkotie 6) 4.11. klo 10.00.
Sen jälkeen hautaus Uudella hautausmaalla (Koivuahontie 80)
ja muistotilaisuus seurakuntakodilla (Vapaudentie 3).
Yhteisadressi Laurilan kukkakaupassa.

===============

Tapio Ilmari Pihlajamaan muistotilaisuudessa 4.11.2022

Tapio veljemme usein  kertoi meille  serkusten ja siskostemme  kokoontumisissa, isän ja äidin sukujen vaiheista .

Tapion kerrontaa kuunnellessa,sain kokea oman kotiväkeni,synnyinmaani  ja -kotiseutuni,  ainutlaatuisuutta.

Kuuselan,Similän Pappilan entisen torpan vaiheet,isän ja äidin tulo siihen Johanna mummun kanssa,jopa Kuuselan tienvarren kuusikujan historiaa muisteltiin.

Usein,kun Lapuan ja Nurmon läpi olen ajanut Seinäjoelle päin,mieleen palautuu  Tapion kerronta ,miksi  Kirkossa tänään veisaamamme  Lapuan Taisteluvirsi liittyy äidin isän kautta sukumme  historiaan.

Eteläpohjalaisuutta on meissä sisaruksissa tallessa,se on peräisin  Lapualta, äidin isältä,Alangon Ukko Hermannilta  ja Sanna mummulta,Nurmon Latikanmäeltä,Lapuanjokilaaksosta.

Näissä merkeissä Tapio  usein myös soitti minullekkin:”Taneli täällä,Terve”

Noin kaksi kuukautta sitten,Tapio soittaa:

”Vanhaa Kuuselaa on alettu purkamaan.Kattotiiliä otetaan  alas.Tulkaa,veljet  ottamaan talteen,mitä haluatte muistoksi”.

Paikkoja ja esineitä kuvatessani ,osuin  vinttikamarin seinällä riippuvaan kalenteriin,vuodelta 1957.

Tapio kehoitti ottamaan tämän kalenterin talteen.

Pellavanarulla naulassa  roikkuvan kalenterin sivuilla ei ole yhtään merkintää?

Vuonna 1957 alkoi Kuuselan sisarusten elämässä ajan jakso,jota me vielä jäljellä olevat,saamme jatkaa.

Edellinen vuosi 1956 oli ollut suurten tapahtuminen vuosi Suomessa ja maailmalla:

Unkarin verinen kansanousu

Suetzin kriisi

Suomessa alkoi Kekkosen aika.

Koettiin Yleislakko

Neuvostoliitto veti väkensä pois Porkkalasta.

Entinen presidentti Risto Ryti kuoli.

Nivalassa oli kesällä -56 suuri kansanjuhla;Maalaisliitto täytti 50 vuotta.

Tapio,Niilo ja minä seurattiin Suomen suurinta lippukulkuetta vanhan kunnansairaalan portin pielessä,kun isämme löi kulkueen keulassa marssien, tahtia suureen rumpuun.

Torvisoittoa Kuuselan vinttikamarissa kuului vuosikymmenten ajan.

Laulua ja soittoa saimme kuulla mekin,joilla muutamilla  ei sitä lahjaa niin paljon ollut.

Kotiin astellessa ,usein kuuntelin,kuinka kuusikuja lauloi ja  kuiskaili Kuoppa-aavalta puhaltavan tuulen tahtiin. Kuusikujan ympärille on rakennettu uusia koteja ,istutettu puita.Kuusikujan  huminaa ei enään kuulu.

Kuuselan tuvassa uusi Vuosi 1957 oli otettu vastaan.

Yhdeksän sisarusta,meistä nuorin, Katri 6 vuotta,vanhin Pirkko 18 vuotta olivat viettäneet ensimmäisen  joulunsa  ilman isää ja äitiä.

Äsken,Tapion haudalta lähteissämme ,lauloimme ”Maa on niin kaunis..”

Jouluna -56 sisarukset lauloimme tuon saman laulun pimeänä ja kylmänä Joulaattoiltana.Kynttilöitä  ei syttynyt valomereksi asti,kuten nykyisinä jouluina.

Tapio,sisarussarjan keskimmäinen oli 13 vuotias.

Meille ,vielä Tapiosta seuraaville,Ikka,Hannu,Niilo ja Katri ,jäi turvaksi Pirkko,Veikko,Seppo ja Vesa.

Isän äiti,Johanna Mummu jaksoi  vielä olla meitä tukemassa ja ohjaamassa..

Isän ja äitin rakentama Kuusela tarjosi lapsijoukolle suojan ja toimeentulon.

Hirsinen tupa kamareineen lämpesi puilla,takat, tuvan leivinuuni ja puuhella ,joihin me pikkukossit kannettiin liiteristä halkoja..

Sylit täynnä pitkiä uunipuita  jo ulkoportailta mahtavasti komensimme tuvassa olevia ”Ovi auki ja  äkkiä”.

Pirkko osasi leipoa,keittää ja paistaa,ruokaa riitti,ei meillä nälkä ollut.

Navetan karjakeittiössä oli UPO merkkinen pulsaattoripesukone,jossa oli jopa käsin veivattava kuivausrumpu.

Muita kotitalouskoneita ei  Pirkko-siskon apuna ollut.

Eikä varmaan -50 luvun emännillä,useimmilla ollut muillakaan

Kuuselan navetta oli täynnä lehmiä,.oli siellä ainakin jossain  vaiheessa emakko,tai pari,joitten porsaita myytiin.

Me pikkukossit saimme hakea lehmät navetalle lypsettäväksi.Ne osasivat hyvin kulkea Kuoppatien ravissa olevaa lehmipolkua.Laidun oli usein nykyisen Hyötyjäteaseman paikalla..

Tallissa oli aina kaksi hevosta.

Vanhimmat veljet olivat isältä oppineet kylvöt ,korjuut,hevosajot ja metsätyöt.

Kiekossa tehdään heinää.On ollut hyvät poudat,helteisiä,hikisiä  päiviä.

Veikko oli päättänyt ja niitti  Kiekon pitkät heinäsarat nurin..Koottiin ”hajaltaan”.

Muistan hyvin,kun Niilon,nuoremman veljen  kanssa oltiin pienessä hirsiladosssa  ahtaalla,tukittiin ja polettiin kuivia  heiniä, pärekaton naulat tökkivät kaljuun päälakeen..

Naapuripellolla heinätöissä on Seppälän väki..

Vuosikymmenien  jälkeen Viljamaan emäntä kertoo,miten isoimmat veljet komensi latoon teitä pienempiä,,pole.pole!”

”Ei tänne ennään mahu”,kuuluu ladosta itkunsekainen ääni..

Musta ukkosrintama pysähtyy niityn reunaan,kanavan toiselle puolelle.sataa vettä  kaatamalla.

Kertoja muistelee   kyynelsilmin  minulle:”Taivaan Isä ei sallinut orpolasten kuivien heinien kastua.”

Kun meitä nuorimpia kävi  kansakoulun alaluokkia,olivat Seppo,Vesa ja Tapio vielä ylemmillä..

On välitunti menossa.

Joku isompi  kossi on härnäämässä pienempiä.

Tapio ottaa kiusaajaa niskasta kiinni:”Annatko jo  pienempien olla”!

”Elä,elä  purista,en minä ennää”.

Kuuselan lähimmät naapurit olivat yhdeksän  evakkoperhettä..

Karjalaiskotien ja muiden koulukkaita  käveli koululle pitkät rivit.

Vuonna 1953 alkanut kunnansairaalan rakennustyö oli 1956 vuonna päättynyt ja sairaala on otettu käyttöön.

Kunnassako se lie varmaan päätetty,että joka aamuinen  maidon haku Heikkilän navetalta sairaalan keittiölle,annetaan Kuuselan pojille  tehtäväksi ja tienestiksi:

Vesa aloitti  maidonhaun ensin,sitten Tapio,Tapion jälkeen minä ja Niilo on sitten tehnyt viimeiset noudot .

Lähes kymmenen vuoden ajan maitopänikät työnnettiin Heikkilästä sairaalalle samalla,Lentosen Konepajan tekemällä maitokärryllä.

Konepajana oli se  Puustelin vanha riihi,joka sijaitsi tässä kirkon vieressä,osaksi Seurakuntakodin parkkipaikalla.

Knuutin Paavo oli joskus talvikelillä ehtinyt hevoskärryillään meijerikuormansa kanssa avata  auraamatonta Knuutinrannan tietä.

Palkka maidonhausta  oli 30-35 markkaa kuussa.

Jos jaksoit juosten lykätä käsikärryä,haki maitotonkat noin puolessa tunnissa.josta sairaala maksoi markan reissusta.

Palkka ei ollut huono,koska vielä vuonna 1963 kesärengin päiväpalkka  Kuikanrannan taloissa oli 5 markkaa,sekä tietenkin lisäksi talon ruoka.

Orpojoukkomme  on yhdessä sinnitellyt -60 luvun puolelle.

-50 ja vielä-60 luvullakin koettiin Nivalassa huonoja  satovuosia,Kuuselankin pelloilta saatiin monena syksynä  pakkasen panemaa viljaa ja vähäisiä perunasatoja.

Sisaruksista vanhimmat alkavat vuorollaan lähteä omilleen,opiskelemaan,työhön,avioituvat.

Tapio on    kesän töissä,Valtakunnan metsien inventointiporukassa.

Palkkarahoillaan  on ostettu ainakin uusi,tumma puku,joka oli minulla  keväällä -63 lainassa,kun pääsin ripille.

Omaa rippipukua ei minulla ollutkaan.,

Vuonna -60,tai-61 Tapio kirjoittaa minulla armeijasta ja antaa ohjeen:”Lähetä  tänne komppaniaan  kirjeellä  anomus,että antavat minulle lomaa.Pidetään nyt  se Nivalan Partion talvileiri Nuoliperän metässä.”

Unohtumaton  Partioleiri,teltassa yöpyen,on kaikkien mukana olleiden muistossa.

Keväällä 1964.Tapio ja Maria-Terttu ottavat vastuun Kuuselasta.

Tapion ja Maria-Tertun Kuusela on ollut meidän sisarusten mieluinen kokoontumispaikka vuosikymmenten ajan.

Tämän,1957 vuoden osuuskauppaväen kalenterin etukannessa lukee nämä sanat:

”OMIN VOIMIN-YHTEISTOIMIN”

Kuuselan  naapurit,useimmat Karjalasta  tulleet,heistä jo niin monet  ovat muuttaneet viimeisen rajan tuolle puolelle,olivat  apuna ja henkisenä tukena  meille,kuten myös sukulaisemme ,samoin   isän ja äidin lukuisat  ystävät.

Heitä ja teitä vielä täällä mukana olevia,haluan meidän sisarusten ja omasta puolestani kiittää..

Olen kiitollinen Tapio veljestäni.

Olen saanut paljon häneltä.

Erityinen,sydämmellinen kiitos sinulle tänään,Maria-Terttu!

Yhdessä Tapion kanssa ,tarjositte  meille nuorimmille Kuuselassa kodin tuntua ja turvaa.

KIITOS.KIITOS !

Hannu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

——————–

Kuuselan veljessarja toiseksi vanhin,Seppo sai nukkua  pois  vuoden  2020 ,helteisen alkukesän päivänä.

Seppo veli sai leposijansa Nivalan Uudelle hautausmaalle,isän ja äidin,sekä Johanna mummun ja Vesa veljen viereen.

Muistotilaisuudessa Terhi,Sepon miniä muisteli kauniisti appiukkoaan,Seppoa.

Terhin muistosanoja kuunnellessani,ajattelin,että niitä muistoja,mitä meillä sisarussarjan nuoremmilla on Seposta ja elämästämme Kuuselassa voisi olla myös  muistiin laittamisen arvoista..

Seppo,yhdessä sisarussarjan vanhimpien kanssa,on ehkä kokenut meitä nuorimpia lapsia raskaammin,äitimme ja isämme äkillisen poismenon loppuvuonna 1956.

Me pienimmät,tuolloin alle 10 vuotiaat,emme osanneet ,kuin ihmetellä,miksi  näin yllättäen  äiti ja isä olivat poissa kodista.

Emmehän me  pienimmät osanneet kantaa huolta  huomisesta,ruuasta ,ym  kodin hyvinvoinnista,mikä on tuossa elämäntilanteessa  huolettanut jo aikuiskäänsä lähestyviä ,orpojoukon vanhimpla sisaruksia.

Pirkko ,joka oli jo lähdössä kouluttautumaan ammattiin,jäi kuitenkin hoitamaan kotia ja huolehtimaan poikajoukon ja pienen Katri siskon hyvinvoinnista.
Pirkko leipoi varmaan joka viikko nälkäisen  kossilauman  ruokapöytään leivät ja joskus pullaakin.

Taimi serkku kerran muisteli,että Lempi äidin nisupitkot olivat suuria,kuin koivuhalot ?

Äiti oli opettanut Pirkko tyttärensä ison perheen  taloustöihin vaativissa  olosuhteissa,joita me emme tänä päivänä osaa ymmärtää.

Monta vuotta Pirkko leipoi,laittoi ruokaa,siivosi ja pesi pyykkiä  kymmenhenkiselle perheelle.johon kuului monen vuoden ajan myöskin Johanna mummu.

Kuuselan tuvassa ei ollut vesijohtoa,viemäriä,jääkaappia,tiskikonetta,pesukonetta.Astian kuivauskaappi oli tuvan seinässä,puuhella ja uuni olivat tuvan sydän,jossa keitettiin ja paistettiin.Uunin päällä kuivuivat talvisin märät ulkovaatteet.

Muistan sen ajan,kun äiti sai Upo merkkisen pulsaattoripesukoneen,jonka paikka oli navetan karjakeittiössä..

Talvisin oli tuvan uunin vieressä usein vakka,jossa pidettiin pikkuporsasta ,jota juotettin lämpimällä maidolla ,samalla riehtilällä (valurautainen paistinpannu),mikä oli  hellalla myöskin ruuanlaittoon..

Muistotilaisuudessa monet kertoivat Sepon hevosharrastuksesta.

Vaikka itse olin isän kuollessa vasta yhdeksän vuotias,on minulle jäänyt muistikuva,että Seppoa ja isä Eemeliä yhdisti myös hevosten hoito ja kasvatus.

Seppo oli isän kouluttama hevosmies.

Kuuselassa oli Ansa niminen tamma,joka varsoi ainakin kahdesti.

Kesällä 1953,jolloin valmistui Kuuselan uusi navetta,oli Ansalla Välke niminen,tajurilainen  tammavarsa.

Oli helteinen kesäpäivä.Väki istui tuvan rappusilla,ehkä ruokatauvolla.

Lähdin juoksemaan pihan poikki.Juostessa tunsin,että jotain kolahti takaraivoon,samassa takaa loikkasi pitkäkoipinen ,hontelo varsa pääni yli, suoraan eteeni.Säikähdys ja itkua,mutta muu väki nauroi tuvan portailla varsan leikkihalulle.

Välke kasvoi Sepon ja isän hoidossa,vietiin varsanäyttelyyn ja kirjattiin 2. palkinnolla Suomenhevosen  kantakirjaan.

Kun isä sitten myi Välken ,oli Seppo harmissaan,mutta minkä sille mahtoi ,että  rahaa tarvittiin..

Kuuselan navettaladon nurkassa on vielä kiinni,katkenneesta kuolaimesta tehty raksi,johon hevonen sitaistiin  suihtiperästä kiinni ja tuotiin heinätukko eteen..

Tapio muistaa,että tuo kuolain on isän kiinnittämä..

Monesti Seppo ja me muut pojat ollaan tuotu  hevonen tuohon,menty tupaan syömään, tai kahville,tultu takaisin, menty takasin  pellolle,tms.

Uutta oli tuohon aikaa,kun isä osti Paavo renkailla varustetun  hevoskärryn akselin,johon tehtiin Kuuselan ensimmäinen kumipyörähevoskärry.

Uusi navetta oli jo valmistunut.On kuitenkin muistikuva,että kärryn lava oli vasta vernissalla käsitelty.On ollut pääsiäisen aika,kun isä ja äiti lähtivät,varmaan kiirastorstai-illan kirkkoon.laittelivat jotain istuinlautaa suojien väliin ja kokeilivat tarttuuko vernissa vielä kirkkovaatteisiin.

Kuuselassa oli isän kuoltua 20 ha viljeltyä peltoa.

Työt hevosvetosilla peltovehkeillä oli hommaa,joka kysyi voimia niin miehestä kuin hevosesta..

Hevosia oli Kuuselan tallissa lähes aina vähintään  kaksi.

Isä oli tehnyt hevoskauppoja,mutta Sepoltakin se kävi laatuun.Vaihtohevosia kävi Kuuselan pihassa ja tallissa.

Ansa tamma oli viimeinen  hevonen,mikä Kuuselassa oli,vielä viisi-kuusi vuotta isän kuoleman jälkeen..

Paavo-renkailla/ rattailla (Isän aikana hankittu,ehkä v 1953) oli peräkärrynä sen Fergun perässä,minkä Seppo osti Kuuselaan ,oliko vuosi 1962?

Ao kuva on Tapion ottama,-50 luvun lopulla:

Seppo sekoittaa lapiolla ehkä kalisuolaa,tms.Tuomaskuona oli mustaa ja pölyistä;sekin levitettiin käsin..Kaverina Sepolla on mahdollisesti Hannu.

Kuormaa ollaan sekoittamassa Kuuselan pihassa,aitan ja vanhan Pikku-Kuuselan välissä.

Hevonen kärryn edessä ei ole Ansa -tamma,vaan mahdollisesti Osmo-niminen ruuna,vaihtohevonen..

Osmo oli isokoinen,vähän äkäinen hevonen..

Seppo ja Vesa ajoivat kahdella hevosella Lahnajärveltä joko halkoja,tai tukkeja Nakkaukseen ,autotien varteen..

Osmon lisäksi toisena ,lainahevosena oli Kalliolan Voima ruuna..

Seppo ja Vesa olivat Nakkaperän Kontiossa savotta kortteerissa.

Voima oli kuuluisa hevonen voimistaan ja suuresta koostaan..

Kontion tallissa pitikin sahata oven päältä hirsi,tai pari,oviaukkoa korottaa,että Voima saatiin mahtumaan talliin yöksi.

Kuvassa,kärryn aisoissa on Osmo niminen ruuna.

Kärryn lavalla  Seppo ja Hannu sekoittavat apulantoja?

Varmaan kalisuolaa sekoitellaan johonkin muuhun?

Ollaan lähössä Kiekkoon apulannan kylvöön,matkaa noin 3.0-3,5km.

Seoslantoja ei ollut,tai ne olivat niin kallita,ettei kyetty hankkimaan?

Thomasfosfaatti,Tuomamaskuona oli terästehtaan kipsi-,tms mustaa kalkkipitoista jätettä,jota levitettiin jopa käsin kylvövakasta..Homma oli kovaa ,tosi pölyistä työtä,mustasta naamasta näkyi silmänvalkuaiset pieninä viiruina..

Kyllä veljesten maanviljely oli varsinaista luomuviljelyä,ostoapulantoja ei juuri ollut..

Ensimmäinen ,isompi maatalouskone hankinta,minkä Seppo ja Veikko tekivät,oli IF merkkinen ,tanskalainen hevosvetoinen  itsesitoja.

Kuvassa Herkules merkkinen sitoja (Kuvan lähde Vikipedia)

Kuikanrannan taloissa oli ainakin jossakin AROS merkkinen sitoja..

Herkules sitoja oli raskaampi.mitä IF merkkinen kevytsitoja..

Isän aikoinaan käytettynä hankkima itseluovuttaja, oli raskas vetää kahdellakin hevosella  ja vaati käsin lyhteiden  sitomista.

Kuvan lähde VIKIPEDIA:

Veljesten Kuuselaan hankkima IF sitoja  oli uusin,itsesitojia  ei ollut kuin Onnelassa ja Knuutin rannalla .Mantilassa ja Heikkilässä,varmasti Liinamaalla,Jaakolassa,monilla taloilla yhteisenä.

Seppo oli hyvä käsittelemään hevosparia,johon sitojan ja niittokoneen  edessä kuului aina pienikokoinen,mutta hyvävetoinen Ansa tamma.

Seppo ajoi sitojalla myös naapureiden eloja;

Oltiin Pesosen  pellolla,varmaan ohran leikkuussa.

Heinäaikaan oli ojan pyörtänölle jätetty  heinäseiväs viistoon.seivästä ei näkynyt ajoissa,vaan tapahtui että; saran päähän tullessa,seiväs upposi suoraan Ansa tamman rinnuksiin syvälle ja katkesi sinne.

Seppo sanoi ensin ihmetelleensä,kun tamman selkä  meni  köyryyn,eikä se mitään ääntä päästänyt.

Muistan,miten hevonen  oli talutettu Kuuselaan,Seppo kaivoi seipään kärjen tamman rinnuksista.Jollain sitä lääkittiin,annettiin tamman levätä.Pian se parani ,eläinlääkäriä en muista käyneeen..

Pienikoinen Ansa oli sitkeä suomenhevonen.

Knuutin rannalla oli vesitorni.jonka edessä olevaan ,maahan upotettuun avosäiliöön laskettiin vettä.

Talousvetensä Knuutinrannan ”lähteestä”  hakivat kylän talot.

Talvella,kovilla pakkasilla kaivon ympärys oli jäinen,pyöreä ja liukas jäätikkö.

Oliko isä,vai Seppo,joka ehkä  mahtoi olla tuolloin vielä koulussa, hakemassa vettä Kuuselaan..Ansa tamma oli ilman hokkikenkiä.Tamma luiskahti jäiseen kaivoon,pakkasta oli kovasti.

Porukalla saivat hevosen ylös jäisestä vedestä  ja takasin omaan talliin..En muista,että olisi sairastunut?

Nukariselle oli ostettu käytetty Zetori.

Vedettiinkö sillä Kuuselan IF sitojaa,vai oliko se Nukarisen oma,jolla myös  ajettiin naapureitten eloja?

Harjuripoika

 

Katrin soitto-oppilaan muistelu opettajansa muistotilaisuudessa:

 

 

Ao kuvassa on Johanna Mummun ympärillä lapset,miniät ja vävyt,sekä lastenlapset.Vuosi on 1948.

Joonas ja Johanna Pihlajamaan hääkuva:

Kirjoitus:JUURISAAVI kertoo mm Eemelin haavoittumisesta..

Monen nivalaisen kodin kirjahyllyssä on tämä kirja:

Evp.kamarineuvos K:O:Knuuttila kertoo kirjan sivuilla 342-344,luvussa ”Urakasta  –  Surmaan”sotakokemuksiaan Nivalan tykkimiesten kanssa.

Knuuttila esiintyy vielä meille  jälkipolville tehdyssä videotallenteessa..Knuuttilan kirjoituksessaan  ja video tallenteessa kerrotusta  Sorvalin tykiStökeskityksestä on tuskin   missään kerrrottu niin tarkasti ,Jatkosodan ,kesäkuun -44  tapahtuma kuvauksissa.

Nivalan ja Haapajärven miehet,isämme  ovat olleet tuossa tykistöammunnassa   mukana,mutta harvat ovat kertoneet edes omille pojilleen?

Mummun muistelmia kotirintamalta sodan aikana

Isä kuokkii tuossa seuraavassa  kuvassa Välivainion pyörtänöitä Kuoppatien varressa.

Kevään 1955 suurtulva Kalajoessa on jo laskeutumassa,mutta vettä on vielä korkealla jokivarsipelloilla,kuten kuvasta näkyy.

Parijatkoiset.isot hirsiladot ovat nykyisen Jätevesipuhdistamon paikkeilla.

Kuoppatie oli muutenkin matala soratie,mutta tulvan jälkeen oli virran viemää soraa tien ojissa.Tien paikka on kuvassa,mutta erottuu heikosti em syystä.

 

Hyötyjäteaseman pohja on avattu Välivainion saroille;paksut turevekerrokset on kasattu,savinen  pohjamaa on paljastettu.Turve on muuttunut kompostoitumalla mustaksi mullaksi..kantoja ja liekoja ei enään nouse.ne ovat jo aikoja sitten aurattu esiin ja poltettu juurikoina tupien uuneissa ja karjakeittiöissä..

Kalajoen  rannat ovat Kuoppasillan  kahta puolen kasvaneet suuria kuusia,joiden liekoja nousi esiin vielä 50-60 vuotta sitten kynnettäessä ja  ojia auratessa..

Esiin palajastunut savipohja on kivetöntä.Ne muutamat kivet,joita näin noissa multakasoissa näin,saattoivat olla niitten parijatkoisten hirsilatojen nurkkakiviä,jotka näkyvät Eemelin kuokkakuvassa.

 

Eemeli Pihlajamaa haki  ns rakentamisavustusta,-palkkiota  Maatalousministeriön Asutuslainaosastolta (ASO) .Hylkäävän päätöksen on allekirjoittanut Veikko Vennamo.

 

 

Torvisoittokunnan rumpalina- ja harrastelijanäyttämö olivat Isän harrastukset viljelijän työn ohessa..

 

 

 

Myös Harjuripoika on ollut maatalousharjoittelijana Heikkilässä.

Heikkilän Isäntäväki  oli Maria ja Veikko  Kallio..

Vuonna 1967 alussa taphtui tilalla sukupolvenvaihdos,joten Harjuripoika jäi Kyösti Kallion vanhimman pojan,Veikko Kallion viimeiseksi maatalousharjoittelijaksi Heikkilässä.

Alla vuonna 2006 Nivalan Viikko -lehdessä julkaistut Harjuripoika-kirjoitukset julkaisemisjärjestyksessä. Kirjoitukset on koostettu aikanaan Maatalouskalenteriin tehdyistä merkinnöistä. Kaikki kirjoitukset eivät kuitenkaan koske varsinaista maatalousharjoittelua Heikkilässä.

Lukija lähetti Harjuripojalle kirjeen alkuvuodesta 2007:

Sotahevosen muistomerkki Törnävän puistossa:

Luettavissa myös Tapio Pihlajamaan kirjoitus ”Juurisaavi”, kirjoituksessa on kuva raskaasta haupitsipatterista matkalla kohti tuntematonta Rukajärven
tienoilla, katso tästä.

 

Sinivalkoinen Suomi, kirjoittaa meille sotaveteraani Juho Pietikäinen Haapajärveltä.

Juho Pietikäinen on  ollut samassa, KTR 4:ssä.mihin Eemeli Pihlajamaakin kuuluin Jatkosodan aikana.

KTR 4 (”Haapajärven PSTO”) kuuluin JR 8:aan,mikä on Tuntemattoman Sotilaan rykmentti.

Seuraavassa Juhon Pietikäisen poika,Pekka Pietikäinen kirjoittaa Isästään:

”Kuten em  kertomuksesta käy ilmi sodassa voi olla inhimillisiäkin piirteitä, kuten myös nykyisinkin monissa arkielämän vaikeissa asioissa. Juho Pietikäiseltä mm. kysyttiin eräässä lehtihaastattelussa hänen kantaansa nykyiseen pakolaistilanteeseen. hän oli sitä mieltä, että pakolaisia pitää auttaa,he tulevat pakoon inhimillisiä kärsimyksiä jopa tapetuksi tulemista joten emme voi ummistaa silmiämme pakolaisasiassakaan, kantoihan pieni köyhä sotaa käyvä Suomen kansa karjalaisten jälleenasuttamisenkin joka oli suuri ponnistus sen ajan tilanteessa.”

 

Käytännön maamies -lehden numerossa 12/1961 julkaistiin juttu ”Sisuväen valioita v. 1961”.

• sivu 1
• sivu 2
• sivu 3

Harjuripoika kirjoitussarja v 2006 Nivalan Viikko lehdessä alkaa tästä:

• viikko 1/1966 ”Uutena vuoten1966 tutistiin 30 asteen pakkasessa…”
• viikot 2-3/1966 ”Reipas sanonta Veikko-isännällä usein oli: ”Suomalaisella hevosella!”
• viikko 4/1966 ”Melan varsa Mestari on jo iso ori..”
• viikko 5/1966 ”Hyvää hevosta ja parirekeä ei umpihanget pidättele..”

• viikko 6/1966 ”Sunnuntaina 6.2. on jo lauhempi sää. Navetalla poiki hieho…”
• viikko 7/1966 ”Urpon ja Niilon viimeinen työpäivä Heikkilässä. Pojat lähtevät armeijaan.”
  
• viikko 8/1966 ”Eeli hakee Terssi-oriin Heiskanperältä”.
• viikko 9/1966 ”Viikko alkaa lauhan sään ja lumisateen vallitessa. Parihevosen puisella lumiauralla ajouria Vensun pelloille.” (Vensu tänään = Nivalan kaupungin Tiilimaa)
• viikot 10-11/1966 ”Mela ei pääse aamulla ylös parrestaan!”
  
• viikko 12/1966 ”Suomessa eduskuntavaalit. Aamulla sataa vettä”
• viikko 13/1966 ”Viljelysuunnitelmia kesää varten..”
• viikko 14/1966 ”Pääsiäisviikko alkaa vähäisellä vesisateella.”
• viikko 15/1966 ”Pääsiäisen pyhinä 10.4. ja 11.4. 1966 talvi tulee takaisin..”
• viikko 16/1966 ”17.4. sunnuntaina on lauhtuneen ilman myötä Kuoppatien aavalle ilmestyneet töyhtöhyyppäparvet..”
• viikko 17/1966  ”24.4.  sunnuntaina sataa sakeasti räntää..”
• viikko 18/1966 ”Vappu -66 on tuulinen ja auringonpaisteinen..”
• viikko 19/1966  ”Sunnuntaina 8.5. sataa vielä lunta..”
• viikko 20/1966  ”Sunnuntaina 15.5. -66 on lämmin,keväinen päivä..”
• viikko 21/1966 ”22.5. kalenterin mukaan on tuuleskellut ja ollut kylmä..”
• viikko 22/1966  ”29.5. ensimmäisen Helluntaipyhän aamun..”
• viikko 23/1966 ”5.6.sunnuntaina on menty Haapajärvelle seuraamaan ravikilpailuja..”
• viikko 24/1966  ”12.6. sunnuntaina Alavieskan raveissa Terssi juoksee yhden lähdön voittajaksi ja nousee…”
• viikot 25-26/1966  ”19.6. sunnuntaina ottaa…”
• Lue ”Pitkä kävelymatka ” Nivalaan Oulusta palatessa,kun Paakinahon auto jäi yöksi Haapavedelle..

  

• viikko 27/1966  ”Maanantaina  on tehty ”ympäristön siivoustöitä”..
• viikot 28-29/1966 ”HEINÄNTEKOAIKAAN..”
• viikko 30/1966  ”24.7. SUNNUNTAINA  KOKKOLAN RAVEISSA TERSSI EI OLLUT..”
• viikko 31/1966  ”Sateisena sunnuntaiaamuna..”
• viikko 32/1966 ”8.8. maanantaina  alkaneella viikolla harjuriporukka..”
• viikko 33/1966  ”Elokuisena sunnuntaiaamuna 14.8. on Niemelän Antti…”
• viikko 34/1966  ”21.8. on juhlittu Nivala-päiviä..”
• viikko 35/1966  ”28.8. sunnuntai-iltapäivällä ei ole maltettu olla menemättä..”
• viikko 36/1966  ”Sunnuntaina 4.9. sataa vettä koko…”
• viikko 37/1966  ”11.9. sunnuntaina on haettu traktorilla Kiekosta äpärekuorma navetan…”
• viikko 38/1966  ”18.9.sunnuntaiaamuna sade kestää…”
• viikko 39/1966  ”24.9. Lauantai-iltapäiväinen ,epäonnistunut nauriin naattien haku Kiekolta..
• viikko 40/1966  ”3.10. maanantaina harjuriporukka siirtelee koneita ja kärryjä katon alle..”
• viikko 41/1966  ”Maanantaina 10.10.sokerijuurikkaan nosto saadaan loppuun..”
• viikko 42/1966  ”17.10. maanantaina sumuinen syyssää jatkuu…”
• viikko 43/1966  ”Maanantaina lokakuun 23. päivä haetaan Super-Majori pois..”
• viikko 44/1966  ”30.10 on Ukkolaan saatu vieras…”
• viikko 45/1966  ”Toisena Pyhäinpäivän sunnuntaina 6.11.on edellispäivänä satanut lumi..”
• viikko 46/1966 (isäinpäivänä)
• JATKUU..KLIKKAA ETEENPÄIN:
• viikot 46-47/1966
• viikot 48-49/1966  ”Sunnuntaina kirkossa..”
• viikko 50/1966  ”12.12. sunnuntaina on..”
• viikko 51/1966  ”Sunnuntaina 18.12.on koko päivän kestänyt lumipyry..”
• viikko 52/1966 ”Joulukuinen Raahen reissu..”

 

PAIMION MAATALOUSKERHO-OPISTOSSA 1967-1968

• 

• Kuvia albumeista ja Maatalouskalenterin muistiinpanoista:
• 11.1. Aamulla Turussa.
• Ruohosen Liikenteen linja-autolla Vistan kautta opistolle.
• Rehtorin puhuttelu ja nimenhuuto
• Illalla tutustumisjuhla Sörkässsä..
• REHTORI K.U.KORVENOJA PUHUU…
• OPETTAJAT,Ilmari Niskanen puuttuu kuvasta..Anna Saarenpää on jo muuttanut Kauhajoen Kotitalousopistolle..
• 
• Kuvassa vanhan kurssin kanssa,ei tulojuhlassa kuitenkaan,vaan vähän myöhemmin..

VUONNA 1967 ITSENÄINEN SUOMI TÄYTTI 50 VUOTTA..

Kursimme seppeleen laskussa Paimion sankarahaudoille Itsenäisyyspäivänä 6.12.1967.

ITSENÄISYYSKUUSI ON ISTUTETTU SAMANA PÄIVÄNÄ.

KUUSI OLI ILMEISESTI JÄÄNYT KATUJEN ALLE,KOSKA SITÄ EMME LÖYTÄNEET VIIME KESÄN KOKOONTUMISESSAMME.

Kolmen miehen porukka samassa kämpässä vuoden..

Maatalousopistojen viestinhiihdot talvella 1967;Hyvinkää voitti,Paimion joukkue hävisi..

 

 

 

 

50 vuotta on kulunut…..

Polku Katajanokalle on tuttu..

 

 

 

 

 

 

TAPIO TENHUNEN  (no 211) ANTAA TYYLINÄYTTEEN,MUTTA OLIKIN HYVÄ HIIHTÄJÄ..

 

 

 

 

Mauno esiintyi meille savo-karjalaisten maakuntajuhlassa..

 

 

 

 

TALVISIN HIIHDETTIIN,MUTTA OPISTON URHEILUKENTTÄ OLI KÄYTÖSSÄ..

SUOMEN MAATALOUSOPISTOJEN YLEISURHEILUKESÄKISAT PIDETTIIN PAIMION KERHO-OPISTON URHEILUKENTÄLLÄ 26. JA 27. KESÄKUUTA 1967

 

 

 

 

 

Nimimerkki Tupsu lähetti kirjoituksen ”Hyvä naapuri”, katso tästä.

Luettavissa myös Tapio Pihlajamaan kirjoitus ”Juurisaavi”, kirjoituksessa on kuva raskaasta haupitsipatterista matkalla kohti tuntematonta Rukajärven
tienoilla, katso tästä.

Sinivalkoinen Suomi, kirjoittaa meille sotaveteraani Juho Pietikäinen Haapajärveltä.

Juho Pietikäinen on  ollut samassa, KTR 4:ssä.mihin Eemeli Pihlajamaakin kuuluin Jatkosodan aikana.

KTR 4 (”Haapajärven PSTO”) kuuluin JR 8:aan,mikä on Tuntemattoman Sotilaan rykmentti.

Seuraavassa Juhon Pietikäisen poika,Pekka Pietikäinen kirjoittaa Isästään:

”Kuten em  kertomuksesta käy ilmi sodassa voi olla inhimillisiäkin piirteitä, kuten myös nykyisinkin monissa arkielämän vaikeissa asioissa. Juho Pietikäiseltä mm. kysyttiin eräässä lehtihaastattelussa hänen kantaansa nykyiseen pakolaistilanteeseen. hän oli sitä mieltä, että pakolaisia pitää auttaa,he tulevat pakoon inhimillisiä kärsimyksiä jopa tapetuksi tulemista joten emme voi ummistaa silmiämme pakolaisasiassakaan, kantoihan pieni köyhä sotaa käyvä Suomen kansa karjalaisten jälleenasuttamisenkin joka oli suuri ponnistus sen ajan tilanteessa.”

Käytännön maamies -lehden numerossa 12/1961 julkaistiin juttu ”Sisuväen valioita v. 1961”.

• sivu 1
• sivu 2
• sivu 3

 

Toivo Hissa oli sosialidemokraattisen työväenliikkeen johtomiehiä Nivalassa: